Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat hevosissa samankaltaisia piirteitä riippumatta niiden käyttötarkoituksesta, eli ratsussa ja ravurissa arvostetaan samoja ominaisuuksia, kuten myös harrastehevosessa ja kilpahevosessa. Näitä ominaisuuksia ovat energisyys, pelottomuus, herkkyys ja sopeutuvuus sekä kuuliaisuus, sosiaalisuus ja itseluottamus.

Hevosen ja ihmisen kanssakäymisessä esiintyy kuitenkin paljon erilaisia ongelmia. Hevonen voi käyttäytyä arvaamattomasti tai uhkaavasti eri tilanteissa ihmisten kanssa, jolloin keskinäinen luottamus kärsii. Kannattaa pitää mielessä, että suhteessa on aina kaksi osapuolta, ja ihmisellä on vastuu suhteen laadusta.

Turvallisuus on yksi suuri syy sille, miksi ihmisen ja hevosen suhdetta on alettu pohtia ja tutkia tarkemmin. Hevosten kanssa tapahtuu valitettavan paljon onnettomuuksia. Niiden välttämiseksi on tärkeää ymmärtää perusasiat hevosen käyttäytymisestä sekä siitä, mistä ihmisen ja hevosen suhde muodostuu.

Toinen tärkeä tekijä ihmisen ja hevosen suhteen taustalla on ratsukon yhteensopivuus ja sen edut kilpailusuorituksiin. On havaittu, että toisilleen sopivat hevonen ja ihminen pystyvät parempiin suorituksiin kuin sopimattomat. Yhteensopivuuteen vaikuttavat temperamentti sekä keskinäisen suhteen laatu ja tarkemmin ihmisosapuolen kokemus siitä. Mitä positiivisemmin hevosta kuvailee, sitä parempana ihminen suhdettaan hevoseen yleensä pitää. Yhteensopivien ratsukoiden kemiat toimivat yhteen, eikä kumpikaan osapuoli kärsi liiasta stressistä. Ratsastajalla on suuri rooli yhteensopivuuden suhteen – mikäli hän ajattelee ja puhuu hevosestaan hyvään sävyyn ja positiivisia asioita, sitä paremmin yhteistyö hevosen kanssa yleensä toimii ja sitä parempi match ratsukko on.

Hevosen asenne ihmistä kohtaan ei ole pysyvä tila vaan jatkuva prosessi. Jokaisen hevosten kanssa toimivan kannattaa ottaa huomioon omat mahdolliset ennakkoasenteensa hevosta kohtaan sekä oman toiminnan ennakoitavuus ja johdonmukaisuus, jotta suhteesta voi muodostua mahdollisimman hyvä pitkällä aikavälillä.

Hevosen asenteeseen vaikuttaa jokainen, joka on vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Jaana Pohjola

Eläinten käytösneuvoja

Eläintenviikko.fi-sivuston blogikirjoitukset eivät edusta SEYn vaan kirjoittajan tai hänen edustamansa organisaation kantaa.

Kuva: Minna Tallberg

Lähes jokaisella hevosella on päivittäin suussa kuolaimet. Kuolain on ihmisen ja hevosen välinen kommunikaatioväline, jossa hyödynnetään hevosen suun erittäin herkkää tunto- ja kipuaistia. Kuolain aiheuttaa painetta suupieliin, kieleen, hammaslomaan, luiseen hammaslomaan (alaleuka) ja suitsien kautta niskaan ja turpaan.

Ratsastettaessa istuin ja pohkeet ovat ensimmäinen kommunikointikeino ja kuolain vasta toissijainen. Ajettaessa kuolain on tärkein kommunikointikeino. Kuolaimen avulla säädellään hevosen liikkeen nopeutta, suuntaa, pään asentoa ja kokoamista. Kun hevosella käytetään kuolainta, suussa on jatkuvasti peruspaine, joka koostuu kuolaimen painosta, ohjien painosta ja poskihihnojen kireydestä. Mitä pienempi peruspaine hevosen suuhun kohdistuu, sitä pienempi ohjasjännite tarvitaan hevosen reaktion saamiseksi.

Kuolaimen oikeaa käyttöä on, että käytetään ehjää ja puhdasta kuolainta ja metallinen kuolain lämmitetään kädenlämpöiseksi ennen hevosen suuhun laittoa. Ratsastettaessa tai ajettaessa käytetään mahdollisimman pientä ohjasjännitettä ja myötääminen ajoitetaan oikein eikä anneta ristiriitaisia signaaleja. Vaatimustaso pidetään hevosen oppimiskykyyn, koulutustasoon ja suorituskykyyn sopivana. Kuolainta ei käytetä oman tasapainon tukemiseen eikä hevosen rankaisemiseksi.

Kuolaimen sovitus

1. Kuolainongelmiin viittaavat oireet/kuolaimen aiheuttamat vauriot suussa

2. Hevosen suun anatomiset mittasuhteet vs. kuolaimen mitat

3. Kuolainmallin valinta

4. Poskihihnojen pituuden säätäminen

5. Turpahihnan/kuolaimen toimintaan vaikuttavien varusteiden säätäminen

6. Koeratsastus

1. kuolainongelmiin viittaavat oireet/kuolaimen aiheuttamat vauriot suussa

Kuolaimen sovitus on tärkeää, koska kuolain vie aina suussa tilaa kieleltä. Lisäksi hevosen suun mittasuhteet vaihtelevat yksilöllisesti ja muuttuvat ikääntyessä. Epäsopivan kuolaimen käyttö tai kuolaimen virheellinen käyttö voi aiheuttaa hevosen suuhun vaurioita, epämukavuutta tai kipua ja lisää ongelmakäytösoireiden esiintymistä. Sopivalla kuolaimella hevonen on rento ja turvallinen ja pystyy parhaaseen mahdolliseen suorituskykyyn.

Kuolainongelmiin viittavia oireita ovat muun muassa suun aukominen, kielen pitäminen kuolaimen päällä tai suun ulkopuolella sekä kuolaimen pureminen. Epäsopiva tai virheellisesti käytetty kuolain voi aiheuttaa muun muassa suupieliin, posken limakalvolle ja alaleuan hammaslomaan limakalvohaavaumia, kuolaimen pureminen poskihampaiden etu-ja purupinnan kulumista ja jopa hammasloman alueella alaleukaluun pysyviä luumuutoksia.

Hevosen suun terveyden kannalta olisi suositeltavaa, että hevosella olisi useammat erilaiset kuolaimet, joita vaihdellaan 2–3 päivän välein sekä kuolaimettomat suitset ja/tai kuolaimesta vapaita päivä. Jokainen kuolainmalli aiheuttaa paineen hieman eri kohtaan suussa, jolloin pienet limakalvovauriot ehtivät parantua eivätkä muutu kroonisiksi.

2. Hevosen suun anatomiset mittasuhteet vs. kuolaimen mitat

Kuolaimen suuosan pituuden olisi hyvä olla joko sama kuin hevosen suun leveys tai 0,5–1 cm pidempi. Liian lyhyt kuolain painaa suupieliä sisäänpäin ja suun sisäpuolelle voi tulla haavaumia kuolaimen painaessa suupielen sisäpintaa poskihampaan etureunaa vasten. Liian pitkä kuolain liikkuu liikaa sivusuunnassa, heikentää ohjattavuutta ja sivullepäin ohjattaessa perusnivelkuolaimen nivel voi painaa hammasloman reunaan. Liian pitkä kuolain tulee hevosen suussa edemmäs. Se voi aiheuttaa kielen nostamista kuolaimen päälle tai suu voi olla levoton, kun hevonen yrittää nostaa kielellä kuolainta taaksepäin.

Hevosen ylä-ja alaleuan välinen etäisyys rajoittaa kuolaimen paksuutta. Sekä kielen että kuolaimen tulee mahtua ylä- ja alaleuan väliin. Muuten hevonen joutuu pitämään suuta auki tai ottamaan välillä kuolaimen poskihampaiden väliin, jotta kieli ei jää puristuksiin. Hevosen ylä- ja alaleuan välisen etäisyyden voi mitata viivottimella avustajan pitäessä hevosen etuhampaita yhdessä tai hevosen ollessa rauhoitettuna. Jos ylä- ja alaleuan välinen etäisyys on suuri, yli 3,5 cm, on hevosella tilaa paksummalle kuolaimelle (16–20 mm). Jos hevosen ylä- ja alaleuan välinen etäisyys on pieni,  2–3,5 cm, on hevoselle parempi valita ohuempi kuolain (10–15 mm).

Hevosten on tutkimuksissa todettu olevan tyytyväisempiä ratsastettaessa ohuemmalla kuolaimella. Ohut kuolain vaatii ratsastajalta herkkää ja pehmeää kättä, koska ohut kuolain on kovempi.

3. Kuolainmallin valinta

Kuolainmallin valintaan vaikuttavat kilpailulajin säännöt, hevosen koulutustaso, ratsastajan tai ajajan taitotaso, ratsastus- tai ajotapa sekä hevosen suun anatomia. Kuolainmallin valinnassa tulee miettiä, onko kuolain nivelkuolain vai kankikuolain sekä kuolaimen muotoilu, materiaali, paino ja kuolainrenkaan koko.

Suun terveyden kannalta olisi paras, että kuolain ei aiheuta suuhun painepisteitä, vaan kieltä vasten tuleva pinta on tasainen. Perusnivelkuolain ja kolmipalanivelkuolain ovat yleisimmin käytettyjä kuolaimia. Suora muovinen kuolain on hevosen suun terveyden kannalta pehmein kuolain, koska se aiheuttaa tasaisen paineen kieleen ja suupieliin. Muovikuolain on myös materiaalina pehmeämpi ja taipuisampi kuin metallinen kuolain, mutta voi toisaalta rikkoontua helpommin. Kankikuolain (myös olympia, Baucher, Pelham) aiheuttaa vipuvarsivaikutuksen vuoksi suuremman paineen hevosen suuhun kuin nivelkuolain samalla ohjasjännitteellä. Kankikuolaimen käyttö vaatii ratsastajalta herkkää kättä ja hyvää ratsastustaitoa.

Kuolaimettomien suitsien toiminta perustuu myös paineeseen ja paineelle myötäämiseen, mutta paine kohdistuu vähemmän herkkiin päänosiin, kuten turpaan. Kuolaimettomien suitsien etuja on, että hevosen suulle voidaan antaa vapaapäivä kuolaimista, jolloin pienet limakalvovauriot ehtivät parantua eivätkä muutu kroonisiksi. Kuolaimettomissa suitsissa on kuitenkin aina turpahihna, joka voi painaa posken limakalvoa poskihampaita vasten kun hevosta ohjataan sivullepäin, vaikka turpahihna ei olisi liian tiukalla.  Kuolaimettomia suitsia voidaan käyttää myös varsojen koulutuksessa ja suun tai kuolainongelmien diagnosoimisessa. Ongelmakäytösoireet, jotka poistuvat kuolaimettomilla suitsilla ovat selkeästi kuolaimesta johtuvia.

4. Poskihihnojen pituuden säätäminen

Kuolaintutkimuksessa todettiin, että suupielen poimujen perusteella poskihihnojen säätäminen ei ole luotettava menetelmä, koska vaikka hevosilla oli suupielissä kaksi poimua, toisilla hevosilla kuolain veti suupieltä taaksepäin 2 cm ja toisilla jopa 7 cm. Hevonen on sitä herkempi ohjasavuille, mitä vähemmän hevosen suuhun kohdistuu peruspainetta poskihihnojen kireydestä johtuen. Poskihihnojen kireyden voi säätää oikeaksi laittamalla poskihihnat aluksi 2-3 reikää tavallista pidemmäksi (liian pitkäksi) ja antamalla hevoselle aikaa liikuttaa kuolainta suussaan ja etsiä sopiva kohta, jossa se mielellään pitää kuolainta. Jos hevonen löytää sopivan kohdan ja pitää kuolainta itse paikallaan, poskihihnat jätetään sille tasolle. Kuolain on sopivassa kohdassa, jos kuolain ei osu kulmahampaisiin, hevosen ei tarvitse yrittää kielellä nostaa kuolainta ylöspäin tai työntää kielellä kuolainta eteenpäin.

5. Turpahihnan/kuolaimen toimintaan vaikuttavien varusteiden sovitus

Turpahihna, martingaalit, kumitutit ja lisä- ja apuohjat vaikuttavat kuolaimen toimintaan. Turpahihna on lisävaruste, jota ilman voi myös ratsastaa. Lisävarusteiden kohdalla kannattaa miettiä miksi varuste on tarpeen, miten sitä käytetään oikein ja miten se sovitetaan. Hyvä tapa on kokeilla vähentää kuolaimen toimintaan vaikuttavien varusteiden määrää ja seurata millaisen muutoksen se aiheuttaa hevosessa. Turpahihnaa käytetään tasapainottamaan kuolain ja estämään suun aukomista sekä herkistämään kuolaimelle.  Turpahihnan sopivana kireytenä pidetään sitä, että turpahihnan ja nenäluun väliin mahtuu vähintään 2 sormea. Kireä turpahihna aiheuttaa posken limakalvon painautumisen hampaiden reunoja vasten ja kipeitä haavaumia, heikentää pään verenkiertoa, estää suun ja kielen liikkeen ja aiheuttaa hevoselle stressiä. Käyttämällä kireää turpahihnaa, voidaan virheellisesti antaa vaikutelma, että hevonen hyväksyy kuolaimen, koska se ei pysty kieltä tai suuta liikuttamalla välttämään voimakkaan kuolaimen aiheuttaman paineen aiheuttamaa epämukavuutta. Hevosen suun terveyden kannalta olisi hyvä ratsastaa välillä ilman turpahihnaa.

6. Koeratsastus

Koeratsastus kannattaa tehdä ilman turpahihnaa/muita kuolaimen toimintaa vaikuttavia lisävarusteita, jolloin nähdään, miten hevonen todellisuudessa hyväksyy kuolaimen. Jos kuolain on hevoselle sopiva, hevonen on tyytyväinen ja rento ratsastaa, pitää suuta hiljaa kiinni, on herkkä kuolaimen aiheuttamalle paineelle ja hyväksyy ohjastuntuman.

Mirjami Miettinen

Eläinlääketieteen lisensiaatti

Eläintenviikko.fi-sivuston blogikirjoitukset eivät edusta SEYn vaan kirjoittajan tai hänen edustamansa organisaation kantaa.

Michanekin mukaan kaikki hevoset ovat elimistöltään toistensa kaltaisia. Jos haluaa oppia hyvää hevostenpitoa, täytyy ensin oppia mahdollisimman paljon siitä, millainen eläin hevonen on ja miten se luonnossa elää. Hevonen on kehittynyt tulemaan toimeen luonnossa, ja vaikka voimme nopeasti jalostaa hevosista kookkaampia tai tietyn värisiä, emme voi jalostaa hevosesta elimistöltään tai käyttäytymiseltään täysin toisenlaista.

– Hevosten pitää saada liikkua paljon. Luonnossa ne kävelevät noin 20 kilometriä vuorokaudessa. Ne syövät koko ajan. Oma lauma on niille tärkeä: ne näkevät mieluummin nälkää kuin jättävät laumansa.

Michanek kertoi myös, että luonnossa hevosen aikabudjetti eli se, mitä se tekee mihinkin aikaan vuorokaudesta, on päinvastainen kuin ihmisen.

– Hevonen ei nuku pitkiä aikoja. Syvää REM-unta se tarvitsee noin tunnin vuorokaudesta ja hevonen lepäilee eniten päiväsaikaan. Yöllä se käyttäisi valtaosan ajastaan kävellen ja syöden. Jos yritämme saada hevonen toimimaan meidän aikabudjetin mukaan, menemme väärään suuntaan. Hevosen ei tarvitse olla sisällä nukkumassa öisin koska se on aktiivinen öisin.

Karsina on kaukana luonnollisesta

Jos puhumme urheiluhevosista, mitä urheiluhevonen tarvitsee? Michanek erittelee viisi kohtaa, joka kilpahevonen tarvitsee menestyäkseen:

•    Lahjakkuutta eli oikeanlainen perimä
•    Hyvä valmennus
•    Hyvä ruokinta
•    Hyvä terveys
•    Hyvä henkinen terveys

– Me voimme vaikuttaa neljään viimeiseen kohtaan hevostenpidollamme, Per Michanek toteaa.

– Voit ehkä ajatella, ettei valmennuksella ja hevostenpidolla ole yhteyttä mutta näin kuitenkin on: Jos annat hevosen liikkua itsekseen, tämä vaikuttaa valmennuksen tavoin ja antaa hevoselle hyvän peruskunnon.

Hevosen hyvä ruokinta on helppoa: hyvälaatuista karkearehua eli heinää ja tarvittaessa väkirehua.

– Jotkut hevoset toki työskentelevät paljon mutta useimmat eivät. On helppo antaa hevoselle kaikki tarvittava. Esimerkiksi lypsylehmien ruokinta on paljon vaikeampi suunnitella.

Terveys on kilpahevoselle erittäin tärkeä. Jollei hevonen ole terve, se ei suorita. Hevosen terveyteen voi vaikuttaa pito-olosuhteilla.

Henkinen terveys tarkoittaa sitä, että hevonen on tyytyväinen elämäänsä.

– Ostamme hevosia radoilta Ruotsissa ja usein käy niin, että kun ne siirtyvät parempaan ympäristöön meille niiden tuloksetkin paranevat. Pito-olosuhteilla voit siis vaikuttaa siihen, miten hyvä kilpahevosesta tulee.

Liikkuminen vahvistaa

Michanek kertoo pitävänsä hevostenpidossa kaikista vahingollisimpana liikkumattomuutta.

– Luonnossa hevonen liikkuu koko ajan. Liikkuminen vahvistaa jalkoja ja kavioita. Hevosen ruuansulatuskin tarvitsee liikettä toimiakseen kunnolla. Jalkojen verisuonisto tarvitsee lihasten pumppaavaa liikettä toimiakseen. Jos sinulla on urheiluhevonen, toimiva verenkierto on sille todella tärkeä. Ei ainoastaan suorituksen aikana vaan myös loppuvuorokauden ajan varmistamaan kehityksen ja paranemisen.

– Kaikki kudokset sopeutuvat työntekoon. Jos treenaat paljon, luut voimistuvat. Tämä koskee myös muita kudoksia, ligamentteja ja jänteitä. Jos annat niille paljon työtä, ne vahvistuvat.

Michanekin mukaan kaikista tärkein on, että varsa liikkuu kahtena ensimmäisenä elinvuotenaan. Sen jälkeenkin voidaan tehdä paljon sen kestävyyden ja terveyden eteen, muttei enää yhtä paljon.

Liikkumattomuudessa kärsii myös nivelten luita ympäröivä rusto, sillä se saa ravintoaineita nivelnesteestä, joka liikkuu kun nivel liikkuu. Samalla poistuu kuona-aineita. Jos nivel on pitkään paikallaan, rusto alkaa tuhoutua.
Toinen liikkumattomuuden aiheuttama ongelma liittyy ruoansulatukseen. Michanek kertoo tutkimuksesta, jossa selvitettiin hevosklinikalle tulevien, suolikiertymästä kärsivien hevosten taustatietoja. Karsinassa seisominen yli viisinkertaisti riskin suolikiertymille.

– Sanoin ennen, että pihatossa elävillä hevosilla ei koskaan ole ähkyjä, mutta eihän se pidä paikkansa. Meillä on ollut hevosia pihatossa 30 vuotta ja viime vuonna meillä oli ensimmäinen ähky. Sitä siis tapahtuu, mutta se on varsin harvinaista.

Kilpahevosen elimistön pitää saada oppia

Michanek näyttää valokuvaa, jossa kaksi hevosta leikkii aidan yli savisella laitumella.

– Kun hevonen seisoo paikallaan karsinassa sen hermosto ei opi mitään. Nämä hevoset leikkivät liukkaalla pinnalla ja niin ne oppivat pärjäämään liukkaalla. Minusta on myös hyvä, että ne liikkuvat kovalla ja jäätyneellä alustalla. Jokainen karsinassa vietetty tunti vähentää niiden oppimisaikaa.

Michanek puhuu varsinkin sellaisten hevosten puolesta, jotka joutuvat viettämään suurimman osan vuorokaudestaan karsinassa.

– Monet ihmiset päästävät hevosensa ulos aamukuudelta ja tuovat ne sisälle iltakahdeksalta ja tässä on varmasti tarpeeksi ulkona oloa. Mutta jotkut pitävät kilpahevosensa karsinassa 23 tuntia vuorokaudessa. Tämä on hulluutta. Miten ne voisivat olla terveitä? Ihmiset ajattelevat, että kun hevonen tekee raskasta työtä, sen pitää saada levätä, mutta mitä kovempaa työtä hevonen tekee, sitä tärkeämpää sen on saada liikkua paljon vuorokauden muina tunteina.

Hevonen ei ole ihminen

Michanek myöntää 30 vuodenkin jälkeen itse vielä säälivänsä hevosiaan, kun on esimerkiksi sakea lumimyrsky ulkona.

– Ajattelen, että raukat, siellä ne seisovat sisällä värjöttelemässä. Sitten käyn keskellä yötä katsomassa, ja ne lepäävät täysin tyytyväisinä keskellä tarhaa. Hevonen ei ole ihminen: se on kehittynyt pärjäämään erinomaisesti todella kylmissä olosuhteissa. Minulle se olisi kova elämä, hevosille ei.

Michanekin hevosten menestys kilparadoilla puhuu puolestaan.

– Kun eräät ravivalmentajat sanoivat, että kyllähän sinun harrastehevoset voivat asua pihatossa tein yhteenvedon hevostemme tuloksista viiden vuoden ajalta. 118 lähdöstä ne voittivat 25 prosenttia ja jokainen hevonen ansaitsi keskimäärin 14 000 kruunua per lähtö. Kyllä ravihevoset tekevät töitä, mutta risuestelaukkaurheilu on kyllä vielä piirun verran vaativampaa.

Minna Tallberg

Eläintenkouluttaja

Eläintenviikko.fi-sivuston blogikirjoitukset eivät edusta SEYn vaan kirjoittajan tai hänen edustamansa organisaation kantaa.

Kaikessa harrastamisessa on hevosen hyvinvointi tärkein lähtökohta. Tehtävät päätökset peilataan hevosen hyvinvointiin ja hevosesta huolehtiminen on omistajan velvoite. Omistajan ollessa alaikäinen on hevosesta vastuussa hänen huoltajansa.

Vastuullinen hevosenomistaminen käsittää hevosen hyvinvoinnin näkökulmasta monta asiaa. Jo ennen hevosen hankkimista kannattaa puntaroida tarkkaan, onko sinulla aikaa ja varaa pitää hevosta. Hevosen hankintahinta on yksi kuluerä, mutta pidemmän päälle suurimmat kulut muodostuvat hevosen ylläpidosta: tallivuokra, rehut, kengitykset, vakuutukset, ennakoiva terveydenhuolto ja varusteet maksavat yllättävän paljon. Omistajan on myös varauduttava yllättäviin eläinlääkärikuluihin – elävien eläinten kanssa ne ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Hevonen kannattaa tarkastuttaa eläinlääkärillä ennen ostopäätöstä. Soveltuuhan hevonen varmasti suunniteltuun käyttötarkoitukseen? Myös kauppaan liittyvät asiakirjat ja muut velvoitteet on syytä tehdä huolella. Esimerkkeinä näistä ovat kauppakirja, omistajanvaihdosilmoitus rekisterin pitäjälle ja tarvittaessa hevosen rekisteröinti. Jos olet itse epävarma, kysy ammattilaisilta apua.

Vastuullista hevosenomistamista on myös valita hevosen täysihoitotalli tai valmentaja sillä perusteella, että hevoselle taataan paras mahdollinen hyvinvointi. Myös yritystoimintaan liittyvien velvoitteiden ja esimerkiksi tallin ympäristöasioiden on oltava hoidettu esimerkillisellä ja kestävällä tavalla. Hevosenomistajan tulee aina myös vaatia, että hoito- ja valmennussopimukset tehdään asianmukaisesti kirjallisina. Tällöin asioita mietitään yhdessä tallinpitäjän kanssa ja ne kirjataan ylös. Mahdollisen ristiriitatilanteen sattuessa on helppo tarkastaa, mitä asiasta on yhteisesti sovittu.

Hevosten hyvinvoinnin kannalta yhä kasvava ongelma on hevosten vähäinen liikunta ja liiallinen ruokinta, mikä väistämättä johtaa hevosen lihavuuteen. Mielikuva terveestä ja hyvinvoivasta ihmisestä on urheilullinen henkilö. Jostain syystä mielikuva hyvinvoivasta hevosesta on yleistäen hieman ylipainoinen, hyvin syövä ja rauhallinen yksilö. Hevosen tulee saada elää hevosen elämää. Hevonen on luotu liikkumaan, eikä nykypäivän urbanisoituminen ole muuttanut tätä tosiasiaa miksikään – hevonen tarvitsee liikuntaa myös 2000-luvulla ja hevosenomistajan tehtävä on huolehtia, että hevosella on siihen mahdollisuus.

Eläinsuojelulaki määrää hevosen hoidon minimivaatimukset. Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä kärsimykseltä ja kivulta. Lain avulla pyritään myös edistämään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja otettava huomioon sekä fyysiset että lajinmukaiseen käyttäytymiseen liittyvät tarpeet. Hevosia koskevat eläinsuojelusäädökset on koottu Eviran oppaaseen Hevonen – eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna. Myös Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton kilpailusäännöt tähtäävät hevosen hyvinvoinnin varmistamiseen.

Hevosenomistajuus on elämäntapa. Jos epäröit tai olet huolissasi aikatauluistasi tai rahoituksesta, voi olla parasta jättää hevosen hankinta vain unelmaksi. Tällöin voit valita vähemmän sitovan harrastamisen tavan esimerkiksi ratsastuskoulussa tai hankkia osuuden kimppahevosesta.

Hevosesta luopuminen

Hevosesta on huolehdittava ja kannettava vastuu läpi sen elinkaaren. Hevosen omistajan elämäntilanne saattaa ajan kuluessa muuttua, eivätkä aika ja rahat ehkä enää riitäkään oman hevosen pitämiseen. Terveelle ja tehtäväänsä soveltuvalle hevoselle saattaa löytyä uusi koti myynnin tai vuokrauksen kautta. Joskus on tehtävä vaikea päätös hevosen lopettamisesta. Syitä lopettamiseen voi olla monia, esimerkiksi hevosen sairaus, vamma tai sopimattomuus käyttötarkoitukseensa. Vaikka päätös hevosen lopettamisesta tuntuu raskaalta, omistajan täytyy aina pystyä ajattelemaan hevosen parasta. Tukea ja apua lopettamispäätökseen saa eläinlääkäriltä.

Päätöstä lopettamisesta ei hevosen hyvinvoinnin vuoksi saa pitkittää. Hevosen lopetus on suoritettava siten, ettei sille aiheudu tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Eläinlääkäri voi lopettaa hevosen lääkeaineilla tai hevonen voidaan viedä teurastettavaksi. Hevosen voi haudata omalle maalle vain kunnan ympäristönsuojelunviranomaisen luvalla. Myös hevosen tuhkaus on mahdollista.

Hevosen teurastaminen on eettinen vaihtoehto ja vastuullisen hevosenomistajan valinta. Suomessa vuosittain lopetettavista noin 4 000 hevosesta vajaa 1 500 teurastettiin elintarvikekäyttöön vuonna 2015 (37%). Suomeen tuodaan vuosittain lähes 2 miljoonaa kiloa ulkomaista hevosenlihaa. Suurimmat tuontimaat olivat vuonna 2015 Kanada, Ranska, Meksiko ja Argentiina.

Erja Mattila

Hippos ry

Eläintenviikko.fi-sivuston blogikirjoitukset eivät edusta SEYn vaan kirjoittajan tai hänen edustamansa organisaation kantaa.

Kuva: SRL Sonja Holma